Are We Human Or Are We Dancer?

Tiistaina sain jälleen pitkästä aikaa muistutuksen siitä, miksi aina mahdollisuuden tullen, kannattaa pistäytyä livekeikalla. Jos keikka on vielä lempparibändin, sen parempi. 

Tiistain keikassa kyseessä oli oma all time favorite -bändini, The Killers. Ja miten sanoinkuvaamattoman hyvältä tuntui nähdä bändin keulahahmo, karismaattinen Brandon Flowers kumppaneineen lavalla. Lempihittejäni toinen toisensa perään, erikoistehosteita videoista lasereihin. Ilta yhtä elämysten vuoristorataa.  

Mutta mistä tunnistaa hyvän livekeikan?
  
Kokemus
Missään muualla et saa samanlaista, kokonaisvaltaista elämystä erikoistehosteineen päivineen. Kun lasershowlla aloitetun hittibiisin kertsissä alkaa ilotulitteilla tuettu konfettisade, voiko kotirouva tai ylipäänsä kukaan muukaan muuta enää odottaa?

Showsta huomaa, että se on huolella ja suunniteltu ja vain yleisön viihtyvyyttä silmällä pitäen. Tekniset detaljit ovat viimeistä piirtoa myöten huoliteltuja: Valot, värit, somisteet, kuvat, videot, ilotulitteet ja jopa salaman muotoiset konfetit. 

Tunteet
Ensin rakastut charmanttiin laulajaan, persoonaan, joka ottaa kymmentuhatpäisen yleisön haltuunsa helposti ja itsevarman ammattimaisesti. *Huokaus*
Biisien kohdalla hullaannut musiikista ja huomaat, ettet pysty lopettamaan hymyilemistä.

Elämys
Pienet nyanssit eivät enää häiritse. Edessä seisova hujoppi saa anteeksi sen, että blokkaa parhaat katselukulmat. Kesken keikkaa siirtyilevät ihmiset saavat kulkea vierestä ja pienimuotoinen töniminenkin on ok. Unohdat, että keikka on keskellä viikkoa ja että loppuviikoksi ylipäätään on mitään pakollisia tehtäviä.
Ja vaikka nostat keikkakansan keski-ikääkin reippaasti, edes se ei haittaa. Hyvä musiikki = hyvä mieli.

Vaikutus
Hyvä keikka tuntuu vielä päivien, jopa viikkojen jälkeen. Haluat kuunnella vain lempibiisejäsi ja ne vievät takaisin keikan onnelliseen fiiliksen. Hyvä fiilis antaa energiaa ja pitää hymyn huulilla.

Kuva

Kuva

The Decadent Housewife

Sain ystävänpäivänä postissa siskoltani kirjan, jonka olen nopeasti ymmärtänyt olevan uusi ohjekirjani elämään. Kyseessä on Rosemary Counterin Paheellisen kotirouvan opas. 

Oppaassa käydään lävitse niin kotirouvan aamupäivän askareet, lounasajan aktiviteetit, iltapäivän leppoisat tunnit sekä illalisen kulku. Jos jollekkin ei vielä ole selvillä kotirouvan päivän sisältöä, niin avaan asiaa hieman.

Kotirouvan aamupäivän askareihin kuuluu: loikoilu, aamiainen, kaunistautuminen ja pukeutuminen.

Lounasaikan loihditaan jääkaapin aarteista jotaikin "terveellistä" ja ulkoillaan. (HAH, Tänään söin lounaaksi sipsejä ja vanhan karjalanpiirakan. Kävelin myös autolle ja autosta sisälle.)

Iltapäivä = vapaavalintainen ohjelma: siivous, tapaamiset ystävättärien kanssa, opiskelu ja muut harrastukset.

Ilta: Rakas saapuu kotiin, illallinen, mahdolliset illalliskutsut, keskustelua päivän aktiviteeteista. (Tähän mennessä on siis keksittävä selityksiä päivän kululle.)

Kirja on ollut loistava apu kotirouvan arkeen sopeutumisessa. Jos aiemmin olin hieman epävarma tai podin huonoa omatuntoa tekemättömyydestäni, niin nyt kaikki negatiiviset ajatukset ovat tipotiessään. Näinhän sen kuuluukin mennä, hih hih hih.

Aurinkoista viikkoa!

Eikö tämän ohjeen kuuluisi olla siinä aviomiehelle suunnatussa kirjasessa?

Lekottelu on oma taiteen lajinsa. Aikataulutus, asioiden pohtiminen.. nyt on sen aika!

Joskus on hyvä kerrata keittiövälineet, ettei pääse unohtumaan.

Taulukon avulla selviää, mitä tänään tehdään.

Jos kirjassa lukee, että hamstraaminen on taito, niin eikös se silloin ole?

Testien avulla löydät vahvuutesi.

Testin avulla sain myös tietää, että Rakkaani on määrittelemätön liikemies tai rocktähti, pisteet menivät tasan.

Kyllä, ensi kesän tähtäimessä on unimaraton.

Good Ol' London

Tässä jokunen kuva ja kollaasi viime viikonlopun Lontoon reissulta. Kuten kuvista näkyy, säät suosi, syötiin hyvin ja kuvaamisesta ei oikein tullut mitään. Ensi kerralla sitten, sillä tällä kertaa taidettiin keskittyä enemmän ostoksiin. Niistä enemmän ensi viikolla. Oikein hauskaa ja aurinkoista viikonloppua!

Swiss Cuisine Part II

Vielä, kun talvea on edes hiukan jäljellä, oli kokeiltava valmistaa toista sveitsiläistä talviherkkua, röstiä. Joku voisi tituleerata röstiperunoita jopa Sveitsin kansallisruoaksi, mutta ranskankielisellä alueella ruokalaji ei ole niin suosittu, kuin saksankielisellä alueella. Bernin kantonista alunperin lähtöisin oleva ruoka onkin talvisin varsin perusteltua herkkua, esimerkiksi rinnepäivän jälkeen, mutta lämpimällä kelilla rösti voi tuntua liian tuhdilta.

Netistä löytyy röstille jos jonkinmoista reseptiä, mutta itse valitsin juustoisen version. Aito rösti ei juustoa kaipaa, mutta on yleistä lisätä joukkoon juustoa, sipulia, pekonia tai yrttejä, alueen perinteistä tai kokin mieltymyksistä riippuen.

Näin Essun helpoista helpoimmat röstit valmistuivat:

6 perunaa
2 munaa
160 g Gruyere juustoraastetta
suolaa
pippuria
voita paistamiseen


1. Kuori ja raasta perunat. Jätä raaste lyhyeksi aikaa valumaan, sillä perunoista tulee nestettä.
2. Sekoita joukkoon juustoraaste, munat ja mausteet. Mausta mielen mukaan.
3. Paista ohukaispannulla molemmin puolin, kunnes röstit ovat kypsiä.

Röstit ovat hyvä ja helppo lisuke. Omaan makuuni juustoröstit kaipaavat mukaan myös salaatin raikastamaan makuja.

Different Shades Of Blue

Heips ja terkut Lontoosta!

Otsikko ei millään tavoin liity mielialaani, vaan postauksen kuviin, jotka ovat viime viikon kelkkailureissulta, Les Diablerets:tä. Lontoon kuvia joudutaan vielä odottelemaan, sillä kamerani tulee reissusta vasta loppuviikosta. 

Toivottavasti aurinkoiset näkymät sulattavat sydämenne ja antavat anteeksi edellisen viikonlopun hiljaisuuden.

Blog Loving

Kiitokset Shampanjapäivien Leidille tammikuisesta tunnustuksesta! 

Vaikka kiitos tulee vasta näin helmikuussa, en ole unohtanut ihanaa elettä. 

Näin ystävänpäivän alla on aihetta miettiä kuinka monia ihania ystäviä minulla onkaan. Kiitokset blogiystävät, että olette tukenani. Toivottavasti ystävyytemme jatkuu pitkälle tulevaisuuteen.

Bisous!

Alpine Village Engelberg

Fiilistelykuvia viime viikonlopulta.

Engelberg on kaunis, pieni alppikylä Keski-Sveitsissä. Zurichistä matkaa kertyy junalla parisen tuntia ja lähin, suurempi kaupunki on Lucern, johon junamatka kestää vajaan tunnin. Genevestä automatkamme kesti kolmisen tuntia.

Engelbergin perustivat munkit, jotka kutsuivat paikkaa enkelten vuoreksi. Kylässä toimii vielä tänäkin päivänä, noin kolmenkymmenen munkin luostari.

Munkkiluostarinsa ohella, Engelberg tunnetaan talviurheilukeskuksena. Engelberg tituleeraakin itseään Keski-Sveitsin suurimmaksi laskettelukohteeksi ja korkeimmaksi jäätikköhuipuksi. Titlis –jäätikön huippu nousee reiluun 3000 metriin, josta löytyy muun muassa Euroopan korkeimmalla  sijaitseva baari.  

Engelberg on tehty haasteita kaipaavalle laskijalle. Rinteet ovat lähes poikkeuksetta haastavia ja offareilla laskee lähes enemmän ihmisiä, kuin itse rinteillä. Laskettelun tai snoukkauksen lomassa voi kokeilla pulkkailua (rinne 3,5km, loivahko), snowtubingia, moottorikelkkailua, lumikenkäkävelyä, riippuliitoa tai nauttia fondueta iglussa.

Engelbergissä on erittäin hyvä palvelutaso muihin Sveitsin kaupunkeihin verrattuna. Sveitsin asiakaspalvelu, tai sen olemattomuus on yleinen vitsi ulkomaalaisten keskuudessa, mutta Engelbergissä saimme nauttia palvelusta. Ravintoloissa, suksivuokraamoissa, hotellissa ja jopa ruokakaupan kassalla, sain palvelua englanniksi ja ystävällisen hymyn. Toisena iltana, lähiravintolan tarjoilija muisti, mitä juomia olimme edellisenä iltana tilanneet. Pienessä, reilun 3000 asukkaan kylässä on puolensa. :)

Helppous, läheisyys, lämmin tunnelma, hyvät ravintolat ja palvelut ovat Engelbergin valttikortteja. Jos rinteet olisivat olleet hieman helpommat, olisin heti varaamassa uutta reissua enkelivuorelle, mutta alottelijalle paikka ei tarjoa laajoja mahdollisuuksia, seikkailijalle kylläkin! Vaikka Engelberg on vilkkaimmillaan talvikuukausina, voisin mielelläni kokeilla kylän palveluita myös kesällä, kun vaelluskelit ovat parhaimmillaan. 

Kylä jatkuu ylös Brunnin juurelle.

Toiminnassa olevan luostarin kirkko maisemineen.

Titlis -huippu ja hotellimme mahtuivat samaan kuvaan.

Lumiparatiisi

Aamuaurinko hotellin ikkunasta.

Après-ski

Argan Oil

Muutama viikko sitten törmäsin Ranskassa, kosmetiikkaostoksilla ollessani, Arganöljyyn. Olin kuullut tuotteesta aiemmin, mutta luulin, että tuote on tarkoitettu ainoastaan hiusten hoitoon. Nyt törmäsin koko kropalle tarkoitettuun versioon, jota oli mielenkiinnosta kokeiltava. 

Lyhyen googlettamisen jälkeen selvisi, että Arganöljy valmistetaan Arganpuun pähkinöistä ja suurin osa öljystä tuotetaan Marokossa. Öljy sisältää runsaasti E-vitamiinia, antioksidantteja ja sillä tiedetään olevan ikääntymistä hidastavia vaikutuksia. Öljy lupaa hoitaa niin auringonpolttaman, arpisen, kuin akneihonkin. 

Olen löytänyt öljystä pakkasihon kosteuttajan. Käytän öljyä iltaisin seerumina kosteusvoiteen alla ja hiuksissa satunnaisesti naamiona. Öljy jättää ihon mukavan silkkiseksi, mutta kylmän kelin kuivattama iho tarvitsee vielä kosteusvoiteen kaveriksi. Vartalolle olen tuotetta testannut vain pieniä määriä, täsmähoitona esimerkiksi kuivaan kyynärpäähän. Tuote tuntuu tehoavan, mutten levittäisi öljyä koko vartalolle.

Hiuksiin öljy neuvotaan levittämään noin tuntia ennen pesua. Öljy ei onneksi valu. Hiukset öljyisenä voi helposti puuhastella jotakin muuta kotirouvan arkiaskaretta. Pesun jälkeen hiukset ovat helpommin harjattavissa ja kauniin kiiltävät. 

Le Petit Olivierin tuote on myös täysin luomua. Sarjan tuotteita myy Ranskassa ainakin Monoprix ja Carrefour. Suomessa Ruohonjuuren nettikaupasta löytyi laaja valikoima Arganöljyjä niin kauneus- kuin ruokaöljyiksikin.

I Am Waiting On Sunshine

Olette voineetkin jo miettiä, miten Ski Du fond -postauksen uhkailuni hiihdosta ja niiden mäkien voittamisesta ovat sujuneet. 
Olen löytänyt itseni Juran pilvisistä maisemista tällä viikolla kolme kertaa. Kaksi kertaa kävin murtsikoimassa ja tiistaina aloitin jäätihkussa laskettelukauden. Hurraa, kausi on avattu!
Aktiivisesta ulkoilusta voisi päätellä, että säät ovat suosineet ja dokumentointi olisi ollut helppoa, mutta toisin kävi.
Maanantaina satoi lunta, tiistaina jäätihku ja kova tuuli hiljensi menoa ja kuvien ottoa. Eilen sain jo pari kuvaa napsaistua niin, ettei puhelimen näytölllä ollut pelkkää jäätä.
Tässä eiliset kuvat, otettu kännykällä, ilman mitään retusointia. Toivotaan, että viikonloppuna nähtäisiin jo aurinkoa, kun luvassa on lisää ulkoilua.

Hauskaa viikonloppua!