Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastukset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. helmikuuta 2013

The Decadent Housewife


Sain ystävänpäivänä postissa siskoltani kirjan, jonka olen nopeasti ymmärtänyt olevan uusi ohjekirjani elämään. Kyseessä on Rosemary Counterin Paheellisen kotirouvan opas. 

Oppaassa käydään lävitse niin kotirouvan aamupäivän askareet, lounasajan aktiviteetit, iltapäivän leppoisat tunnit sekä illalisen kulku. Jos jollekkin ei vielä ole selvillä kotirouvan päivän sisältöä, niin avaan asiaa hieman.

Kotirouvan aamupäivän askareihin kuuluu: loikoilu, aamiainen, kaunistautuminen ja pukeutuminen.

Lounasaikan loihditaan jääkaapin aarteista jotaikin "terveellistä" ja ulkoillaan. (HAH, Tänään söin lounaaksi sipsejä ja vanhan karjalanpiirakan. Kävelin myös autolle ja autosta sisälle.)

Iltapäivä = vapaavalintainen ohjelma: siivous, tapaamiset ystävättärien kanssa, opiskelu ja muut harrastukset.

Ilta: Rakas saapuu kotiin, illallinen, mahdolliset illalliskutsut, keskustelua päivän aktiviteeteista. (Tähän mennessä on siis keksittävä selityksiä päivän kululle.)

Kirja on ollut loistava apu kotirouvan arkeen sopeutumisessa. Jos aiemmin olin hieman epävarma tai podin huonoa omatuntoa tekemättömyydestäni, niin nyt kaikki negatiiviset ajatukset ovat tipotiessään. Näinhän sen kuuluukin mennä, hih hih hih.

Aurinkoista viikkoa!

Eikö tämän ohjeen kuuluisi olla siinä aviomiehelle suunnatussa kirjasessa?

Lekottelu on oma taiteen lajinsa. Aikataulutus, asioiden pohtiminen.. nyt on sen aika!

Joskus on hyvä kerrata keittiövälineet, ettei pääse unohtumaan.

Taulukon avulla selviää, mitä tänään tehdään.

Jos kirjassa lukee, että hamstraaminen on taito, niin eikös se silloin ole?

Testien avulla löydät vahvuutesi.

Testin avulla sain myös tietää, että Rakkaani on määrittelemätön liikemies tai rocktähti, pisteet menivät tasan.

Kyllä, ensi kesän tähtäimessä on unimaraton.


tiistai 29. tammikuuta 2013

Ski Du Fond

Kävin joulun jälkeen isäni kanssa parilla hiihtoreissulla Etelä-Suomen laduilla. Vaikka jouduinkin sivakoimaan olan takaa, että pysyn isukin kannoilla, sain reissuilta hiihtokipinän. 

Sen jälkeen en ole oikein muusta urheilusta osannut puhuakkaan(mitä nyt vähän kelkkailusta). Rakkaani jaksoi keskustelua viikon verran, jonka seurauksena, viime viikonloppuna, kävimme ostamassa minulle hiihtokamat ja lähdimme Juralle hakemaan joulun jälkeistä hiihtotunnelmaa.

Kun Peltosia ei ollut tarjolla, oli tyydyttävä Salomoneihin. Hyvin luisti!


Eihän sitä voi tietää millaiset maastot missäkin maassa on, mutta jotain johtopäätöksiä voi vetää siitä, että kaikki lähimaaston ladut sijaitsevat vuoristossa. Se on toki täällä normaalia, kun lunta löytyy vain yläilmoista, mutta jätin toisen asian vuoristoladuista huomioimatta ennen ensimmäistä reissua. 

Nyt en voi enää ummistaa silmiäni faktalta, sillä reiteni huutavat jo kolmatta päivää hoosiannaa. Myönnettäköön, vuoristossa on mäkiä, pitkiä, jyrkkiä ylämäkiä. 

Onneksi pitkien nousujen jälkeen luvassa (todennäköisesti, muttei läheskään aina) on alamäkiä. Kiitos alamäkien, en jättänyt matkaa kesken, vaikka se ensimmäisten kilometrien jälkeen kävikin mielessä.

Nyt kun olen lähes toipunut viikonlopun koitoksesta (luulen etteivät reiteni toivu ikinä), on luvassa lisää hupia. Kipinäni ei nähkääs ole vielä sammunut. Tänään ilmoittauduin viikottaiseen naistenhiihtoryhmään ja viikonloppuna, kun Rakkaani nauttii kollegoidensa seurasta Mont Blanckin juurella, minä käyn näyttämässä noille mäille taivaan merkit (paitsi jos on plussakeli).

Peukut pystyyn ja ladulle!
Akkojen pelossa en uskaltanut ottaa kameraa mukaan reissulle, joten kännykkäkamera sai kelvata. Alamäki, näitä odotettiin!

perjantai 25. tammikuuta 2013

My Computer Is Not Responding

Viime aikoina en ole ollut tietokoneiden suosiossa. Ensin onnistuin rikkomaan kommmuunin netin Suomessa ja nyt takkuilee kotikone. Sain sen kunnolla jumiin, kun rakkine ihana koneeni, ei suostunut enää edes sammuttamaan itseään.
Niin kauan, kun elämäni miehet (Rakkaani ja veljeni) osaavat korjata tietotekniset ongelmani, eikä ammattiapua tarvita, en syytä vioista itseäni tai tapaani käyttää tietokonetta. Sen verran olen kuitenkin oppinut matkan varrella, etten enää yritä korjata konetta itse, vaan annan koneelle sekä itselleni aikaa rauhoittua ylikuumenemisen pelossa. Aika on yleensä auttanut ja tovin jälkeen yhteistyömme on taas jatkunut entiseen malliin.

Päätin siis ottaa välimatkaa ja etsiä itselleni muuta puuhaa. 
Kauan eläköön tietotekniikka ja kodin lukuisat vaihtoehdot nettisurffailulle! Tabletti sekä essu esiin ja etsimään maukasta suklaakeksi reseptiä.
Kyseinen resepti löytyi helposti ja nopeasti Googlen kautta. Kotikokki.netin Amerikkalaiset suklaakeksit helpottivat konetta sekä omaa oloani. 

 


tiistai 8. tammikuuta 2013

Alma Wears Knittings

Muistatteko yhden viime syksyn postauksistani, Frustration Is The Key, jossa päätin ryhtyä neulomaan iltojeni iloksi?
Tekeleitä on valmistunut pikkuhiljaa, samalla kun olen odotellut kuvien latautumista tai netin aukeamista vanhalle tietokoneelleni. Kovin hyväksi neulojaksi minua ei voi kehua, mutta tärkeintä kaiketi on, että odotusaika ei ole mennyt hukkaan.

Musta huivi oli ensimmäinen tekeleeni, joka tehtiin talvitakkini tarpeita silmällä pitäen. Harmaa, hieman suurempi huivi meni Äidilleni joululahjaksi ja viimeisin rusettipanta oli hetken inspiraatio. Huivien langat ovat Novitan Rose ja Säde ja pannan langat ostin joulumarkkinoilta, maaseudulta. Langat ovat peräisin yrittäjän omista lampaista, hän on itse kehrännyt langat sekä värjännyt ne kasvivärein. Ihania.

Nyt Miss Alma saa esitellä valmistuneet tekeleet.
Mainittakoon mallistamme vielä sen verran, että hän oli vapaehtoisesti mukana, sai korvauksen vaivastaan ja kuvaustuokio kesti vain muutaman minuutin. 


Musta tuubihuivi on normaalisti käytössä talvitakin alla.



Harmaan bling -huivin sai äitini joulupukilta.


































Kolmivärinen rusettipanta on kuin triojäätelö.






torstai 15. marraskuuta 2012

Glass

Olen jo pidemmän aikaa halunnut harrastaa lasiesineitä. Innostukseni alkoi jokunen vuosi sitten, kun Rakkaani vei minut Fiskarsiin, lasinpuhalluskurssille. Lasin valmistaminen on oma asiansa, mutta kurssi sai aikaan arvostuksen tekijöitä ja suunnittelijoita kohtaan. Lasi on myös kaunis ja herkkä materiaali, jonka juuret ovat syvällä suomalaisissa ja designissamme.
Lasiesineet voivat olla käyttöesineitä, kuten nämä Iittalan Vitriinit. Ne menevät vaikka nappivarastona. Itse säilytän niissä jokapäiväisiä korujani.
Sarpanevan, Toikan ja Wirkkalan tuotokset ovat taidelasia. Ne ovat moderneja, kauniita ja arvostettuja ympäri maailman. Olisihan tuollainen hieno omistaa. 
Kosta Bodan työt ovat leikkisiä, trendikkäitä ja samalla hyvin aikaa kestäviä. Ruotsalaista tyylikkyyttä. Hyviä joululahjavinkkejä...

Nyt ranskan kurssille! 
Hauskaa iltaa!
Iittalan Vitriinit. Kuvat: www.iittala.fi

Orkidea Timo Sarpaneva 1953; Vuosikuutio 2012 Oiva Toikka; Taidelasi 3585 Tapio Wirkkala. Kuvat: www.iittala.fi ja www.designlasi.com

Make up Lipstick Åsa Lungnelius;  My Wide Life Owl Ludvig Löfgren; Make up Nailpolish. Kuvat: kostaboda.com

For a some time now I've dreamed about having a design glass as a hobby.  This dream started couple years ago when My Dear took me to glass making course to Fiskars. Making is a totally different world but trying it gave me a new aspect and respect for designers and makers. Glass is a beautiful material and it goes far back from Finnish history.
Glass can also be something useful as these Vitrins from Iittala. I use these as a jewelry box.
Art glass from Sarpaneva, Toikka and Wirkkala are something original. Those pieces are modern, beautiful and highly valued. 
Art glass from Kosta Boda, that's something so Swedish: playful, trendy, innovative and yet still so classic!

tiistai 30. lokakuuta 2012

Mama's Little Darlings


Nyt saavat mussukat hemmoittelua. Nähkääs käsilaukut, kengät, silkkipaidat ja mitä vielä kaapista löytyy. 

Sain yhdeltä myyjältä korvaamattoman kotirouvan vinkin: Vauvojen puhdistuspyyhkeillä puhdistaa herkeimmätkin vaatteet ja nahkatuotteet. Ne ovat tarkoin testattuja ja erittäin hellävaraisia, ovathan ne tarkoitettu äitien omille mussukoille. Näillä pyyhkeillä lähtee jopa silkkipaidasta valkoiset deodorantti raidat tai huivista meikkitahrat. Näin siis minulle asiantuntija lupaili ja mitäpä minä epäilemään.
Hain heti Citymarketista paketin ja oikein kaksin kappalein. Isompi paketti jää Suomeen ja tulee heti käyttöön, pienemmän vien tuliaisiksi toiseen kotiin, Sveitsiin.

Nyt ei muuta, kuin kokeilemaan! Olen jo aivan intoa täynnä!

Pahoitteluni huonosta kuvanlaadusta, pimeys ja podin kamera eivät sovi yhteen.






















Now it's time to pamper my little darlings and I am talking about my purses, silk shirts and shoes.


One vendor told me this valuable house wife’s advice: with babies cleansing wipes it’s easy to clean even the most sensitive leather and silk items such as shirts, scarves etc.
Wipes are sensitive, clinically tested and approved by mothers, because they are made to clean their most precious babies.
But for me it’s something so neat: My advisor promised that the wipes will clean white deodorant marks from black silk shirts and even foundation marks from the scarves. These packs I found from Citymarket, and instantly I bought two packs. One to use right away here in Finland and the other one I'll take with me to Swiss.
Now it’s time to test, I am so excited!

Sorry about the pictures. Darkness and ipod don’t go well together. Next time better!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Frustration Is The Key

Olen nyt alkanut kutomaan tuubihuivia, koska...

a. Olen asettanut sen tavoitteekseni Suomessa ollessani

b. Tarvitsen lämpimän, mutta pienehkön huivin uuden talvitakkini kanssa

c. Kutominen estää vihapurkauksia ja turhautumisen tunnetta, kun odotan kuvien lataamista supervanhaan tietokoneeseeni

d. Kutominen estää turhautuneisuuden tunnetta, kun odotan netin aukeamista supervanhalla tietokoneellani

e. Kun saan koekappaleen tehtyä, voin tehdä "oikeita kappaleita" joululahjoiksi

f. Kyllähän kotirouvien kuuluu talvisin kutoa


Pahoitteluni, mutten voi esitellä uutta talvitakkiani teille vielä. Kamerastani loppui akku ja saan laturin vasta torstaina, kun lähden käymään kotona :)






I've started to knit a tubescarf because...
a. That's something I've decided to accomplish while staying in Finland
b. I need a warm, thin, black scarf to go with my new winter coat
c. Knitting reduces frustration and anger towards to my old computer while downloading pictures
d. Knitting reduces frustration towards to my old computer while opening an Explorer
e. After I've finished one piece I can start doing another ones as Christmas presents
f. Knitting is normal for housewifes

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Warning: Housewife's activities

Toden totta varoituksen sana kaikille. Nyt luvassa on esittely kotirouvan arkiaskareesta. Päivän yhtenä ohjelmanumerona tänään oli hopeiden kiillotus. Niin pitkälle en sentään mene, että kiillottelisin pöytähopeita, vaan kyseessä oli hopea -ja kultakorujeni puhdistus.



Niin hopea -kuin kultakorujen kiillotuksessa pitää olla kunnon tuotteet. Hagertyn puhdistusnesteet olen todennut toimiviksi.























Purkissa on itse puhdistusaine ja koruille tarkoitettu muovisäiliö. Korut pudotetaan säiliöön ja  jätetään sinne neuvotuksi aikaa. Pientä kiillotusta sienellä, huuhtelu juoksevan veden alla ja korut ovat taas pitkään kuin uusia. 

Hopeankorujen puhdistusaine taitaa olla tujumpaa tavaraa, sillä korujen puhdistusaika on vain kymmenen sekuntia. Jewel cleanissä vaikutusaika on kaksi minuuttia. Jewel clean on tarkoitettu kullalle, platinalle ja koruille, jossa on kiviä. 

Aineet toimivat mielestäni hyvin ja olen uskaltanut kiillottaa aineella kaikki koruni, vihkisormuksia myöten. Ainut asia, joka aineissa huolestuttaa, on niiden oikeaoppinen hävittäminen käytön jälkeen ja niiden ekologisuus. Näitä asioita olisi pitänyt pohtia jo ennen aineiden ostoa, mutta varmasti markkinoilta olisi löytynyt myös luontoystävällisempi vaihtoehto korujen kiillotukselle. Olisinkohan saanut yhtä hyvän lopputuloksen hammastahnan kanssa?
































Indeed, warning for everybody. This post contains lots of serious housewife talk. One of today's chores was to polish my silver. But don't you worry now. I am not going to polish any tableware; I am talking about my silver and gold jewelry.

First of all you have to have good equipment. I've used Hagerty's cleaners for some time now. I think they work.
There are cleanser and little plastic basket in the box. Just place the jewelry in the basket and let it stay there for the time advised. Rinse and dry and the jewelry are good as new.

Silver clean is a heavier stuff because it only takes few seconds to polish the silver. It takes two minutes for Jewelry Clean to do the same at gold and platinum. 

I think these liquids are great stuff. I've polished all my jewelry with it even my wedding rings. I am only concerned about how I am supposed to get rid of it properly after using it and how ecologic it is. I should have thought about these things before buying this stuff but I bet there are more ecofriendly  jewelry cleansers on the market.




tiistai 19. kesäkuuta 2012

Minä ja ne kotirouvan harrastukset

Tämän kotirouvan harrastukset vaihtelevat riippuen siitä, mikä nyt sattuu innostamaan juuri tänään ja tällä hetkellä.

Ehkäpä voin kuitenkin mainita pari harrastusta, jotka ovat enemmän tai vähemmän jääneet kuvioihin.



Pyöräilystä pidän valtavasti, mutta vähän eri tavoin, kuin muut paikalliset. Täällä on vallalla sellainen "Tour de Suisse" -meininki ja tyypit polkee ihan hulluna sponsorikuteissansa. Katsotaan myöhemmin, ehkäpä minustakin tulee sellainen, mutta vielä olen tyytyväinen tähän retkeilyharrastukseen.

Kyllä hiki pitää pintaan saada, mutta pyöräilyn ohella pitää myös nauttia maisemista ja ehkäpä tutustua matkan varrella oleviin eläimiin.

 


Hankin Tunturi Violetin juuri ennen lähtöäni Suomesta ja pyörä tulikin ehjin vantein muuttokuormassa uuteen kotiin. Pyörän hankin silmällä pitäen tutustumista uuteen kaupunkiin ja sen lähialueisiin. Tähän pyörä onkin täydellinen. Pidän myös sen ryhdikkäästä polkuasennosta ja tietenkin sen kauniista ulkomuodosta.

Pyörässä on Nanson Orvokki -kuosi, joka tekee pyörästä tyttömäisen, joka taas sopii hyvin luonteeseeni. 

Tällä hetkellä ainut asia, joka hieman pilaa innostustani on ruma kypäräni. Mutten vielä ole löytänyt täydellistä kypärää täydentämään pyöräilykokemustani, joten sillä välin vanhalla mennään. 






Pupulandian Jenni mietti omassa blogissaan uuden kypärän hankkimista. Jennin vaihtoehdoista löysin minäkin mieluiseni..



This housewife has lots of hobbies but the do differ depending on the feeling. But maybe I can name a few hobbies which are more or less important to me.
I do like to bicycle but I do it just a bit differently than the locals. Everyone who likes to bicycle here in Swiss they need to also look like they are part of the thing which I call “Tour de Suisse”. They have to go as fast as they can, they have to have the coolest gears ever and they need to act like they are professionals. Ok, maybe they all are pros but that is hard to imagine. We’ll see, after a year maybe I am pro too but now I am enjoying my bicycle hobby which is not as serious as the other ones.
I think that while exercising you might also enjoy the scenery and maybe even get to know couple of animals while cycling.
My beauty is Tunturi Violet which I bought right before I moved. I bought it cause I thought cycling would be a great way to get to know the area. Violet is perfect for that. I like that I can sit straight while pedaling and it’s also very ladylike like me. Nanso has designed its pattern so it’s also a piece of Finnish design. Only thing that bothers me is the helmet. It’s ugly. I’ve been looking for a new helmet but so far without success. Hopefully I’ll find it soon.