The Only Way Is Forward

Koin tänään syksyn työurani huipentuman. Minulla oli kunnia kuunnella Dr. Buzz Aldrinia, kun hän kertoi yli neljänkymmen vuoden takaisista seikkailustaan kuuhun.

Buzz Aldrin astronauttikollegansa Neil Armstrongin muistotilaisuudessa Washingtonissa syyskuussa. Kuva: © Gary Cameron / Reuters

Me kaikki tiedämme tarinan, monet miettivät missä olivat ja mitä tekivät tuona kyseisenä heinäkuun päivänä vuonna 1969 ja osa kuuntelijoista, minut mukaan lukien, ei ollut edes vielä syntynyt tuolloin. Mutta jokin tässä sankaritarinassa liikuttaa. Miten mieletön rohkeus noilla sankareilla tuolloin oli ja miten koko matka on muuttanut heidän koko elämänsä.

Dr. Aldrin kertoi matkastaan, mutta samalla myös matkan jälkeisistä tunnelmista. Miten kotiinpaluujuhlien jälkeen arki tuntui vaikealta ja normaaliin elämään paluu oli hankalaa. Hän menetti perheensä, alkoholisoitui, mutta nousi vaikeuksista takaisin arvostetuksi tiedemieheksi ja suureksi idoliksi.

Kuva: Nesteoil.com

En itsekkään ymmärrä miten tämä jenkki astronautti, Tohtori Aldrin, teki minuun niin suuren vaikutuksen. Ehkä hänen rohkeutensa, uuden asioiden ennakkoluuloton etsiminen ja vaikeiden asioiden kohtaaminen on niin kiteytynyt herra Aldriniin. Hän on aito sankari, joka on kokenut sellaisia seikkailuja, joihin muut pääsevät vain unissaan.

Vaikka oma matkani ja elämän muutos on ollut Mr. Aldrinin kokemuksiin verrattuna, kuin muutto vanhempien naapuriin, hän edustaa sitä rohkeutta ja asennetta, jota toivoisin myös itselleni. Uudet asiat ja tilanteet tulee nähdä positiivisina haasteina, joita kohti lähdetään tarmolla, ei itsesäälissä rypien. Innostus ja mielenkiinto on säilytettävä ja rohkeus, se on pidettävä.

Loppukesästä asti telkkarissa pyörinyt Neste Oilin mainos on itkettänyt minua koko syksyn. Aikamoista! Taidan olla suht altis mainonnalle (ensin tämä ja sitten Långvik).

 

I experienced the most exciting point of my career today. I had the opportunity to listen Dr. Buzz Aldrin's lecture. He told about his adventures from 40 years back in time. To the moon and back.
We all have heard his story but it's still very impressive. I wasn't even born that time but still I know it. Today people were wondering where they were at that particular day in July 1969.
Dr. Aldrin told us about his journey to the moon and back and how everything affected him. How hard is was to go back to real and normal life after long period of being almost as a superhero. 

His character and charisma is something special. I totally understand how he inspires people to go forward, to look for a new opportunities and go beyond the regular solution.
Even though my own journey is something so small if you compare it to Mr. Aldrin's experiences but he represent the courage and attitude which I wish for myself as well. New situations and challenges should be seen as a positive things. He still has so much courage, he is intrested exploring the universe and he is, The true hero.

I'm a Lonely Boy..

Mökkihöperöksi Sveitsissä, mikä ettei?

Pidän itseäni sosiaalisena ihmisenä, tai olen aiemmin pitänyt. Viimeaikoina olen alkanut haaveilemaan erakkoasumisesta. Olenhan viimeisen vuoden aikana tottunut puuhastelemaan yksin; treenaamaan yksin, shoppaamaan yksin, hoitamaan asiat -yksin. Eipä asia kuintenkaan aivan näin mustavalkoinen ole. Rakkaani on ollut tukemassa ja uudet ystävät jakamassa arjen, mutta samalla olen tottunut tekemään asiat, kuten itse parhaiten koen.

Tällä hetkellä asun "kolmen-neljän hengen kommuunissa", viikonloput hengaan vanhempien luona ja arkipäivät vietän työpaikan avokonttorissa. On todella mukava olla perheen, ystävien ja kollegoiden ympäröimänä, mutta oma rauha on jäänyt.
Viime päivinä olen yksinkertaisesti kaivannut metsään. Kaipaan sen hiljasuutta, selkeyttä, tuoksua. Haluan antaa omien ajatusteni kuulua ja nauttia pienistä ruohonkorsista. 

Sitten kun metsään asti pääsen, annan lanteiden notkua :) Mahtava video ja ihana Black Keys!

I consider myself as a social person. Nowadays I've been starting to feel different, I've started to dream about being by myself. In the past year I've used to do things alone; do sports, shop, do chores -by myself. But don't get me wrong. My Dear has been very supportive and my new friends have been awesome but same time I've used to do things like I wanted.

Right now I live in three/four person appartament, weekends I hang around at my parents house and weekdays I spend in open-space office. It's great to be surrounded by so many people but I miss my calmness. 
I miss being by myself and I want to go to forest. Sound funny, but I miss it's silence, it's smell and it's serenity. 
When I finally get there, I'll let my hips move :) This video is great and Black Keys is awesome! 

Scarves Saves My Day

Nämä pienet asusteet ovat koko syksyn työrupeaman ajan pelastaneet päiväni. Mustasta outfitista tulee persoonallinen ja huivit toimivat missä ja milloin tahansa.

Huivit järjestyksessä: Ted Baker, Salvatore Ferragamo, Kenzo, Longchamp, Mulberry

Scarves definitely saves my days. Black outfit becomes and intresting one with scarf and they work everywhere and every time.

One Of Those Days

Sataa, on kylmä ja pimeää. Töissä on liian kiire. Nenä vuotaa ja päätä särkee. Näillä kuvilla parannan itseni torstaiksi. 

 

 

 

It's raining, it's cold and dark. I have too much to do at work. My nose is running and I have a headache. I am going to get better with these pictures. On thursday I'll be back to normal.

Business Clothing Part 2.

Tässä luvattuja outfit kuvia. Asujen vaatekappaleet on ajateltu niin, että ne ovat helppo yhdistää toisiinsa. Minullahan oli vain yksi matkalaukku tullessani. Mitenköhän on paluumatkan laita. Voi olla enemmän tavaraa lähtiessä.

Tänään oli siis ensimmäinen työpäivä lähes vuoteen. Oli kiva mennä takaisin tuttuun työympäristöön, nähdä vanhat työkaverit ja saada lämmin vastaanotto koko yhteisöltä. Vaikka haasteita ja kiirettä tulee pitämään, eiköhän kolme kuukautta mene siivillä.

Here are the outfit pictures as promised. I only had one suitcase when I arrived so I am going to mix and match everything. Today was the first work day in a year. It was nice change to go back, see everybody again and have a warm welcome. I was touched but I also know that it's going to be very hard autum even though I think it's going to be fast one too.

Business clothing

Huomenna olisi sitten paluu takaisin työelämään. Kuvassa on hieman ajatuksia siitä,  millaisella peruspukeutumisella töihin lähdetään. Laitan tulevina päivinä myös kuvia ihka oikeista työoutfiteista.

Tänään oli rankka valmistautumis putki. Ensin kävin kampaajalla ja sitten kosmetologilla. Jos joku väittää, että on miellyttävä käydä kosmetologilla, niin minä olen eri mieltä. En muistanutkaan miten paljon voi ihonpuhdistus tuntua. 

Kampaaja teki kuitenkin tehtävänsä. Tuntui, etten ollut pitkään aikaan saanut avautua oikein kunnolla. Annoin tulla taivaan täydeltä mielipiteitäni Sveitsin taloustilanteesta, sen tulevaisuudesta ja kulttuurisista eroista Sveitsin ja Suomen välillä. Oikeastihan minulla ei ole mitään tietoa Sveitsin tulevaisuudesta millään osa-alueella, eikä pahaa sanottavaa Suomen oloistakaan. Iloinen kampaaja kuunteli kuitenkin urhoollisesti ja nyökytteli hiljaa. Olisi varmaan pitänyt pahoitella ja selittää puheliaisuuteni johtuvan pitkästä kotona olosta. 

Tomorrow I am going back to the treadmill. There are some basic workwear in the picture. I am going to put some real outfit pictures in here too, in couple of days, I'll promise.

Today was a hard day for preparing myself to work. First I was at hair salon and then at the beauty parlor. If someone would say that going to cosmetologist is easy I'll strongly disagree. I didn't remember how much it hurts to get my skin cleansed. The hairdresser did it's job. Two hours I talked about cultural differences between Switzerland and Finland and how I see Switzerland's economy. Honestly I don't have a clue about any situations in Switzerland, but the lovely lady listened to me bravely and kept nodding her head. Poor thing. I should had explained to her that it's all because of staying home for quite some time.