Autumn Leaves

Mulla on täällä Suomessa  supervanha, raihnainen läppäri. Tai ei tämä nyt niin vanha ole, mutta tietokoneen vuosissa (1 ihmisen vuosi, on about 47,3 tietokoneen vuotta) lähennellään reilusti paria sataa ikävuotta. Tämän johdosta mikään ei suju kovin vikkelään. Kun saan koneen auki, avaan kuvankäsittelyohjelman ja isken vielä ulkoisen kiintolevyn kylkeen, niin jopa alkaa konevanhus raksuttaa. Näin ollen myös blogipäivitykset tulevat supermyöhään, kun pyörittelen peukaloita koneen kanssa. 

Suomeen lähtiessäni vaihtoehtona olisi ollut myös Rakkaani tabletti, mutta eihän sen kanssa voi muokata suuri kuvatiedostoja. Työmatkoilla, julkisissa se olisi voinut olla ihan näppärä, mutta nykyään yritän hoitaa sosiaalista elämääni junamatkoilla ja lähetellä ystäville tekstareita, kun en muutoin ehdi.

Mutta jälleen, asioilla on positiivinen puolensa. Sain odottellessa vanhat kynsilakat sormista ja kohta voin aloittaa uuden värin laittamisen. Ei huonompi diili.

Jaksoin lähteä viikonloppuna pariksi minuutiksi raikkaseen ulkoilmaan. Kun olo ei ollut hääppöinen, päätin ettei kuvien kohteidenkaan tarvitse olla kummoisia.

Here in Finland I use this old and decrepit laptop. Honestly it isn’t that old but nowadays when computer lasts only two years, mine is almost from ice age. So everything I try to do, takes ages. 

After 15 minutes the computer starts, then I open an image program and put my external hard drive in, and the computer is totally confused. That’s also why all my blog updates comes so late. Because I spend all my nights waiting my computer to start.

I did have an option before I came to Finland: To take My Dear’s tablet. But hey, it’s impossible to  edit any big files of photographs with tablets. It would have been nice to use it at train and do something useful while coming and going to work but right now I am trying to keep my social life in good condition, and I am using all the train time texting with my friends.

But there is always something good.. While waiting my computer, I am able to polish my nails. Not bad, hah.

Last weekend I had hardly any energy to go outside. Because of my crappy feeling I decided that my objects doesn't have to be anything special. Here's the photos.

The Red Garden

Ei auttanut ne positiiviset valokuvat. Tai en katsellut niitä tarpeeksi pitkään. Viikko flunssassa ja vieläkään ei korva ole auennut. No, jos sairastaa kerran vuodessa, niin tulkoon sitten kunnolla. Luvatkaa vaan mulle, ettei tämä tule enää koskaan takaisin.

Kuva: Gummerus.fi

En jaksanut viikonloppuna lukea mitään, mutta tässä edellinen kirja, joka oli luettavanani. Iloinen ylläri, kertakaikkiaan, oikein syyslukemista! Lämminhenkisiä tarinoita, rakkautta realistisella otteella ja kivasti kirjoitettuja, lähes novellimaisia kertomuksia. En halua paljastaa liikaa, mutta kirjan punainen lanka on mielestäni nerokas, vaikkei erikoinen. Kirja alkaa kaukaa historiasta, kertoo tarinan siitä, miten yksi pieni kaupunki sai alkunsa juuri siinä ajassa ja paikassa. Siitä tarinat jatkuvat nykypäivään asti, kertoen kaupungin asukkaista, heidän lapsistaan ja lapsen lapsistaan yksityiskohtaisesti ja jopa mystisesti. Kirjan voisi aloittaa mistä kappaleesta tahansa, mutta se myös kokoaa yhteen kaupungin historian, sen muutokset ja ihmiset. Jos etsit lämminhenkistä, tarunomaista ja koskettavaa kirjaa, suosittelen. Lisätietoa kirjasta

All those positive pictures –did no good to me! Or maybe I didn’t look at them long enough.

I caught this horrible flu which I don’t want to experience ever again.

I didn’t have any energy to read this weekend but here is the last book I red.

It was really nice surprise. It was really something I could not stop reading until I finished the whole book.

If this book was a colour it would be mix of a red, orange and purple. Stories were warm and realistic with a twist of a romance and myth. I don’t want to tell too much but I think the basic idea of the book was same time very simple and genius.  

The book was almost like collection of novels. Every chapter was an individual story, starting from 1700s and ending in 1990s. The plot follows one small town and its people: How they live their lives, what are their hopes and dreams and how life treats them. It's a mixture of fairytales, mythology, history and realism. Please read this review if you want to know more.

Here is The Washington Post's review of the book

One Of Those Days

Sataa, on kylmä ja pimeää. Töissä on liian kiire. Nenä vuotaa ja päätä särkee. Näillä kuvilla parannan itseni torstaiksi. 

 

 

 

It's raining, it's cold and dark. I have too much to do at work. My nose is running and I have a headache. I am going to get better with these pictures. On thursday I'll be back to normal.

Me naiset ja sadepäivän puuhaa

Ystävättäreltä saadut lehdet piristävät aamun, päivän ja illan. On mukava lukea omalla äidinkielellään juttuja ja selailla artikkeleja. Samalla saa päivitettyä Suomen polttavat puheen aiheet. Sadepäivän saa näillä helposti kulumaan.

Suosikkipelini lautapeleistä on Ubongo. Tetriksen tunnelmaisessa pelissä yritetään saada väkkyrät palat sopimaan väkkyrälle alustalle. Jokaisella on oma alusta selvitettävänään ja se, joka saa laudan valmiiksi määrätyssä ajassa huutaa "Ubongo". Onnistujat palkitaan timantein. Miten loogista. 

Algan matkapelit ovat käteviä niin reissussa, kuin kotonakin. Lahjaksi saatua Fia/Ludoa meillä pelataan Kimblen nimellä ja säännöillä. Useimmiten peli on nähty aurinkoisilla piknikeillä, mutta sateisen iltapäivän ohjelmaksi se käy yhtä hyvin. 
Korttipelejä pitäisi palauttaa uudestaan mieleen. Ristiseiska ja Possu, siinä ne tärkeimmät. Mutta kumman Te laitatte ensin, kutosen vai kasin?

I got this pile of women’s magazines from my friend. They cheer my morning, day and evening. It’s nice to read something in Finnish and flip through pages. You’re also able to catch all the important things from yellow press of Finland. Can you believe it, I spent all my rainy Wednesday on reading those magazines. Not bad, huh?

I also love Ubongo. It’s a Tetris like board game where you try to put funny shaped blocks fit in to funny shaped boards. Everyone has their own board and who figures it all the fastest he/she gets to pick a diamonds. Yes diamonds, now you know why I like it some much.

Alga’s games for travelers are also very nice. They are easy to take along but they are simply to use at home as well. We got this Fia/ludo game from Christmas but we call it Kimble and we use Kimble’s rules to play it too. I would also like to play card games too but I can’t remember their rules.