Outdoors And French Cuisine

Alpit Saint-Cerguelta, kahden pilven välistä.

Viikonloppu meni rennosti ulkoilessa, kokkailessa ja totuttautumisessa takaisin Sveitsin arkeen. Alkuun totuttautuminen kotirouvan arkeen tuntui jotenkin, noh suoraan sanottuna tylsältä, mutta nyt olen taas löytänyt sen jujun, kotitöiden hohdon.
 
Kokeilimme Rakkaani kanssa valmistaa ranskalaista talviherkkua, Tartiflettea. Tämä juustopaistos on peräisin Ranskan Haute-Savoien alueelta, joka sijaitsee juuri Sveitsin rajalla, Geneven kupeessa. Alue käsittää muun muassa sellaiset kaupungit, kuten Chamonix ja Annecy. Tuttuja kaupunkeja, mutta Tartiflette oli minulle uusi elämys. Tuhti paistos sopii mainiosti talviherkuksi ulkoilupäivän jälkeen. 

Tartifletten tärkeimmät ainesosat ovat peruna, pekoni ja Reblochon juusto. Reblochon on perinteinen, puolikova lehmänmaidoista valmistettu juusto, jota useimmiten käytetään pöytäjuustona. Myönnettäköön, juustokiekko maistui herkulliselta perunoiden päällä, vaikka normaalisti superjuustoiset ruoat ovat minulle hieman liikaa. Ehkäpä alan pikkuhiljaa sveitsiläistymään.

Tässä vielä summittainen resepti Tartiflette -vuoalle.
Resepti on yhdistelty useammasta reseptistä ja muokattu maun mukaan, joten määrät eivät ole aivan tarkkoja. Kannattaa kuitenkin testata tähän suuntaan: 

n. 1 kg perunoita
n. 200 g pekonia
n. 2 kpl (valkoista) sipulia
n. 2 dl valkoviiniä
n. 150 g ranskankermaa 
suolaa ja pippuria mausteeksi
1 kiekko Reblochon juustoa

- Kuori ja kuutioi perunat ja keitä ne lähes kypsiksi.
- Ruskista pekoni pannulla ja lisää sekaan sipuli ja valkoviini. Kiehauta ja lisää ranskankerma sekä mausteet.
- Lisää perunat voideltuun vuokaan ja lisää pekonipaistos perunoiden päälle. Halkaise juustokiekko ja lisää se sekoituksen päälle, kokonaisena, kuoripuoli ylöspäin. Paista n. 200 asteessa, 30 min.

Saint-Cerguelle johtava tie on perinteinen vuoristotie, mutkikas ja liukas.

Kävimme myös hieman ajelulla Juralla, Saint-Cerguella. Mutkaisen vuoristotien päässä meitä odotti kirkas talvisää ja +2 astetta.

Lumiukko ressu, ei saanut rauhaa, siitä pitivät huolen me ja muut ulkoilijat.

Outdoors

Kuvat ovat parin viikon takaisesta aamupäiväreissusta Torron kansallispuistoon. Sää oli perinteinen marraskuun sää, mutta kaunista oli silti. Rauhallista myös.

Pictures are from trip to Torro's national park couple weeks ago. Weather was typical Finnish November weather, but it was still very beautiful. And peaceful.

I'm a Lonely Boy..

Mökkihöperöksi Sveitsissä, mikä ettei?

Pidän itseäni sosiaalisena ihmisenä, tai olen aiemmin pitänyt. Viimeaikoina olen alkanut haaveilemaan erakkoasumisesta. Olenhan viimeisen vuoden aikana tottunut puuhastelemaan yksin; treenaamaan yksin, shoppaamaan yksin, hoitamaan asiat -yksin. Eipä asia kuintenkaan aivan näin mustavalkoinen ole. Rakkaani on ollut tukemassa ja uudet ystävät jakamassa arjen, mutta samalla olen tottunut tekemään asiat, kuten itse parhaiten koen.

Tällä hetkellä asun "kolmen-neljän hengen kommuunissa", viikonloput hengaan vanhempien luona ja arkipäivät vietän työpaikan avokonttorissa. On todella mukava olla perheen, ystävien ja kollegoiden ympäröimänä, mutta oma rauha on jäänyt.
Viime päivinä olen yksinkertaisesti kaivannut metsään. Kaipaan sen hiljasuutta, selkeyttä, tuoksua. Haluan antaa omien ajatusteni kuulua ja nauttia pienistä ruohonkorsista. 

Sitten kun metsään asti pääsen, annan lanteiden notkua :) Mahtava video ja ihana Black Keys!

I consider myself as a social person. Nowadays I've been starting to feel different, I've started to dream about being by myself. In the past year I've used to do things alone; do sports, shop, do chores -by myself. But don't get me wrong. My Dear has been very supportive and my new friends have been awesome but same time I've used to do things like I wanted.

Right now I live in three/four person appartament, weekends I hang around at my parents house and weekdays I spend in open-space office. It's great to be surrounded by so many people but I miss my calmness. 
I miss being by myself and I want to go to forest. Sound funny, but I miss it's silence, it's smell and it's serenity. 
When I finally get there, I'll let my hips move :) This video is great and Black Keys is awesome! 

Picture Perfect

Tapasin tänään ihan muissa asioissa tutun valokuvaajan. Vähän aikaa keskusteltuamme uskalsin mainita, että itsekin valokuvaan. Pääsin onneksi myös lisäämään, että ihan harrastuspohjalta tässä mennään, vaikka tavoitteena onkin kehittyminen ja oppiminen. 

Lähtökohdat valokuvaukseen on kaikilla samat, jos omistaa kameran. Hyvä kuva ei tarvitse kallista objektiivia, se vain helpoittaa kuvan ottamista ja mahdollistaa kameralla hifistelyn. Mitä heikommalla kameralla häviää, sen kuvankäsittelyohjelmilla tai hyvällä silmällä voittaa :)

Tulimme kuitenkin valokuvaajan kanssa samaan lopputulokseen. Valokuvauksessa onni ratkaisee ja tärkeintä on liikkeelle lähteminen kameran kanssa.  

Tässä tämän päiväisiä otoksia. Enpä olisi uskonut, että tähän aikaan vuodesta tulee jo näinkin talvisia otoksia.

I met a photographer today. After couple of minutes I had the courage to say that I have photography as a hobby. Hobby it is and it will be, but I have ambition with it.

Starting points are same for everybody if you just own a camera. You're able to get a perfect picture with any camera or just improve less good with imaging softwares.

We both agreed with same conclusion. You need lots of luck and will to explore the world for the picture. Here are couple of shots from today. Quite wintery I'd say.

 

Surroundings

Viime viikonlopun ulkoiluvartin aiheena oli myös sommitelmat. Sommittelu vaatii harjaantunutta silmää, ja sitä vaan ei itseltäni löydy. Ainakaan vielä. Mutta miksi tehdä sommitelmia, kun joku muu voi tehdä ne puolestasi. Tässä luontoäidin ja talon isännän luomuksia. 

Jos olette tulevana lauantai-iltapäivästä Helsingissä, niin suosittelen suuntaamaan Finlandia-talolle. Vuoden luontokuva 2012 näyttely on aivan omaa luokkaansa. Viime vuonna lähdin sieltä kateudesta vihreenä ja tänä vuonna käy varmasti samalla lailla. Vitsi, mitä kuvia! Käykää katsoo nettisivut: www.vuodenluontokuva.fi

Last's weekend's "fifteen minutes outside" -topic was compositions. Making compositons requires lots of practice and natural eye. I dont have it, not yet. So why even bother. I let someone else to do it for me. Here are compositions by mother nature and Farmer.

If you are in Helsinki next Saturday I recommend to visit Finlandia -Hall. There is this nature photography exhibition and event. It's something special if you're interested in photography. Last year I left there green with envy and I know it's the same this year.

Interlaken

Piipahdimme edellisenä viikonloppuna Interlakenissa. Kylä on paremmin tunnettu talviurheilumahdollisuuksistaan, mutta turisteja riitti yllin kyllin näin syksylläkin. 

Otimme maisemajunan ylös Schynige Plattenille ja vaelsimme siellä tovin. Maisemaravintolassa nautimme paikallisia herkkuja ja palasimme takaisin järvien väliseen pikkukaupunkiin. Kylästä en valitettavasti saanut hyviä kuvia, sillä aurinkoinen lauantai vaihtui sateiseksi sunnuntaiksi. 

Kaupunki oli mielestäni perineinen sveitsiläinen turistikylä, josta löytyy kellokauppoja ja hotelleja. Palvelut ovat lähellä, kuten bussi -ja juna-asemat ja palvelua saa myös englanniksi. Oikein mukava paikka. Toivottavasti palaan pian Jungfraun juurelle pöllyttelemään lumikinoksia laskettulukeskuksiin. 

Two weekends ago me and  My Darling drove to Interlaken. The village is better known for its winter sports, but there were plenty of tourists at this time of year as well. We took the train up the landscape Schynige Platte and wandered there for a while. We did enjoy the local cuisine in the panorama restaurant and returned back to the little town. I don't have any good pictures from the town because sunny Saturday changed to rainy Sunday. 

I think the city was traditional Swiss tourist village, where you can find watch stores and hotels. Services are close by, such as bus and train stations and the service is also available in English. A very nice place. I hope I'll be back on winter to have some fun in the snow.

Ammuuu

Olin jo aikaisemmin päättänyt, etten julkaise lehmä -kuvia, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että lehmät ovat keskeinen osa Sveitsiläistä kulttuuria ja näin ollen velvollisuutenani on kirjoittaa niistä.
Luonto ja eläimet ovat täällä paljon lähempänä ihmistä. Aitaukset ovat lähellä asutusta ja ylhäällä Juralla, lehmät saavat vaellella isoilla alueilla mielensä mukaan.

Syyskuun lopulla lehmät tuodaan alas vuorilta juhlallisin menoin, mutta siihen asti ne saavat iloisesti, lähes vapaina, nauttia Juran ruohosta ja ohi kiitävistä vaeltajista.
Minulla ei juuri ole kokemusta lehmistä, mutta sen olen täällä huomannut, että näillä lehmillä on persoona. Ne seuraavat vaeltajia, nauttivat kesän viimeisistä lämpimistä hetkistä ja seuraavat jopa tennistä, sunnuntai-iltapäivänä.

I was already decided that I am not going to publish these pictures of cows, but then again I changed my mind. I understood that cows are big part of Swiss culture and here those animals are much closer to people than anywhere else I´ve been. Animals live close to people’s houses and up at the Jura cows are free to live and wander around fields and huge areas.
End of September cows come down from Jura, back to barns. Locals celebrate that as end of summertime. Until then cows can enjoy the freedom, green grass of Jura and passing hikers.
I don’t have much experience of cows but I’ve noticed that these cows over here, they have a persona. They are interested in hikers, they enjoy the last days of summer and they even follow Sunday sports at local tennis court.

Hiking at Jura

Parina viikonloppuna olemme viettäneet päivän vaeltaessa Juralla. Syksy on hyvää aikaa vaeltaa, sillä ilma on sopivan lämmin, muttei liian kuuma ja turistit ovat kadonneet reiteiltä. Suomi -tyttönä olin ensimmäiseksi menossa ostamaan alueen karttaa ja kompassia, kunnes minua neuvottiin, ettei niitä välttämättä tarvita. Netistä voi vapaasti valita kymmeniä, jopa satoja reittejä lähialueelta tai kauempaa ja ne ovat hyvin merkittyjä myös maastossa. Etukäteen voi tutkia reitin tasoa, korkeuseroja, kävelyaikaa tai nähtävyyksiä.

Reittejä on kaiken tasoisia ja Juran hyvänä puolena pidän sen monipuolisuutta: ylväitä vuoristomaisemia, puistomaisia viheralueita ja metsää. 

Vaellus on täällä myös koko perheen harrastus. Lapset juoksevat innokkaasti mäkeä ylös, kun mamma ja pappa tulevat perheen perästä. Mutta älkää luulko, että kaukaa perästä, ehhei. Nämä tädit ja sedät täällä ovat tehty raudasta ja sveitsiläisestä maidosta. Heidän kuntonsa on kohdillaan!

Nyt olemme saaneet valloitettua Sveitsin Juran kaksi korkeinta huippua, La Dolen, 1677 m sekä Mont Tendren, 1679 m. Pitäisikö seuraavaksi siirtyä Alppien huippuihin, epäilen.
 

 






 

We have spent couple of Sundays hiking at Jura. September and October are the best months to hike because it’s not too hot and all the tourists are disappeared from the area. Before even thinking to start hiking I was going to buy a map and compass until someone did advise me and told me that it’s not necessary. There is lots of information on internet about trails. You’ll find information tens of trails, at local area or further. They are well marked at the trails: to trees, roads or rocks. On the internet you’ll also find information about level of the trail, height differences, trekking time or sights.

There are trails for everybody. I really like hiking at Jura because I like its diversity. There are wonderful sights, park-like green areas and forests.

Here in Swiss hiking is activity for the whole family. While kids are running up to the mountain grandma and grandpa are following from behind. But don’t you think far behind, no way. Those elderly people are made of steel and swiss milk and they are in very good shape.

Now we have conquered two highest points of Swiss Jura. La Dole 1677 m and Mont Tendre 1679 m. Maybe next we continue with Swiss Alps. Maybe not yet ;)