Ski Du Fond

Kävin joulun jälkeen isäni kanssa parilla hiihtoreissulla Etelä-Suomen laduilla. Vaikka jouduinkin sivakoimaan olan takaa, että pysyn isukin kannoilla, sain reissuilta hiihtokipinän. 

Sen jälkeen en ole oikein muusta urheilusta osannut puhuakkaan(mitä nyt vähän kelkkailusta). Rakkaani jaksoi keskustelua viikon verran, jonka seurauksena, viime viikonloppuna, kävimme ostamassa minulle hiihtokamat ja lähdimme Juralle hakemaan joulun jälkeistä hiihtotunnelmaa.

Kun Peltosia ei ollut tarjolla, oli tyydyttävä Salomoneihin. Hyvin luisti!

Eihän sitä voi tietää millaiset maastot missäkin maassa on, mutta jotain johtopäätöksiä voi vetää siitä, että kaikki lähimaaston ladut sijaitsevat vuoristossa. Se on toki täällä normaalia, kun lunta löytyy vain yläilmoista, mutta jätin toisen asian vuoristoladuista huomioimatta ennen ensimmäistä reissua. 

Nyt en voi enää ummistaa silmiäni faktalta, sillä reiteni huutavat jo kolmatta päivää hoosiannaa. Myönnettäköön, vuoristossa on mäkiä, pitkiä, jyrkkiä ylämäkiä. 

Onneksi pitkien nousujen jälkeen luvassa (todennäköisesti, muttei läheskään aina) on alamäkiä. Kiitos alamäkien, en jättänyt matkaa kesken, vaikka se ensimmäisten kilometrien jälkeen kävikin mielessä.

Nyt kun olen lähes toipunut viikonlopun koitoksesta (luulen etteivät reiteni toivu ikinä), on luvassa lisää hupia. Kipinäni ei nähkääs ole vielä sammunut. Tänään ilmoittauduin viikottaiseen naistenhiihtoryhmään ja viikonloppuna, kun Rakkaani nauttii kollegoidensa seurasta Mont Blanckin juurella, minä käyn näyttämässä noille mäille taivaan merkit (paitsi jos on plussakeli).

Peukut pystyyn ja ladulle!

Akkojen pelossa en uskaltanut ottaa kameraa mukaan reissulle, joten kännykkäkamera sai kelvata. Alamäki, näitä odotettiin!

Interlaken

Piipahdimme edellisenä viikonloppuna Interlakenissa. Kylä on paremmin tunnettu talviurheilumahdollisuuksistaan, mutta turisteja riitti yllin kyllin näin syksylläkin. 

Otimme maisemajunan ylös Schynige Plattenille ja vaelsimme siellä tovin. Maisemaravintolassa nautimme paikallisia herkkuja ja palasimme takaisin järvien väliseen pikkukaupunkiin. Kylästä en valitettavasti saanut hyviä kuvia, sillä aurinkoinen lauantai vaihtui sateiseksi sunnuntaiksi. 

Kaupunki oli mielestäni perineinen sveitsiläinen turistikylä, josta löytyy kellokauppoja ja hotelleja. Palvelut ovat lähellä, kuten bussi -ja juna-asemat ja palvelua saa myös englanniksi. Oikein mukava paikka. Toivottavasti palaan pian Jungfraun juurelle pöllyttelemään lumikinoksia laskettulukeskuksiin. 

Two weekends ago me and  My Darling drove to Interlaken. The village is better known for its winter sports, but there were plenty of tourists at this time of year as well. We took the train up the landscape Schynige Platte and wandered there for a while. We did enjoy the local cuisine in the panorama restaurant and returned back to the little town. I don't have any good pictures from the town because sunny Saturday changed to rainy Sunday. 

I think the city was traditional Swiss tourist village, where you can find watch stores and hotels. Services are close by, such as bus and train stations and the service is also available in English. A very nice place. I hope I'll be back on winter to have some fun in the snow.

The Alps

 

Olen liikkunut viime aikoina enemmän Juralla, mutta vain sen takia, että ne ovat lähempänä. Vaikka Juralla on myös todella kaunista, nautin enemmän Alppien jylhistä vuoristomaisemista.

 

Chamonix Mont Blanc,

Vevey ja maisema Juralta Mont Blancille.

 

Recently I've been spending more time at Jura mountains than at Alps. But I think it's only because Jura is more closer. Even though Jura is very beautiful I enjoy more high peaks of The Alps.