Kymmenen minuttia tapaamien jälkeen päässäni oli mukava keskutelu, miten homman olisi ranskaksi pitänyt mennä, mutta juuri kyseisellä törmäyshetkellä, kun opettajani tulee kävelytiellä kulman takaa vastaan ei juuri ”päiväätä” enemmän osannut toivottaa. Kuinka noloa.
Olin tämän todella mukavan opettajattaren tunneilla viimeksi
helmikuussa. Silloin vannoin kovaan ääneen, miten aion jatkaa opiskeluja
kotona, kerrata hieman perusteita ja sitten jatkaa kurssilla, kun perusteet
ovat vahvoina pääkopassani. Noh, näin jälkikäteen on hyvä todeta, ettei homma
mennyt ihan odotusten mukaan. Kerrattua tuli kyllä maaliskuussa, huhtikuussa
alkoikin sitten aurinko paistamaan ja sen mukana lähti myös motivaatio yksin
opiskeluun. Mitä pidemmälle keväässä ja kesässä mentiin, sen vaikeammaksi tuli
myös ilmoittautuminen uusille kursseilla.
Mutta tosiaan, miten
tapaamiseni sitten lopulta sujui. Ilmassa oli änkytystä, joka muuttui, pitkäksi
hiljaisuudeksi ja jonka jälkeen sain pari hassua lausetta ulos suustani
englanniksi. Aivoni ovat taineet surkastua tässä jouten olossa. Kun yrittämällä
yritän saada ulos pari lausetta ranskaa, siinä kuitenkaan onnistumatta, ei
suutani tule mitään kieliä. Aivoni yrittävät hyrrätä, mutta mitään ei tule
ulos. Argh. Sitten lopulta kun pääsen tilanteesta pois, saan muodostettua ihan
kivoja lauseita.
Mutta jos ei jotain noloa, niin jotain mukavaakin.
Ilmoittauduin tänään ranskan –kurssille Suomen vierailuni ajaksi.
Nopeatempoinen kertausryhmä Ranskan instituutissa Kaapelitehtaalla toivottavasti
tekee tehtävänsä ja olen joulun jälkeen valmiina jatkamaan opiskelujani täällä
Sveitsissä. Toivottavasti siihen asti saan töppäykseni anteeksi hymyllä :O)
 |
| Neule: Marc O Polo, Farkkupaita: Zara, Housut: Massimo Dutti, Kengät: Calzoleria David, Laukku: Longchamp |
Tämän näköisenä lähdin tänään kaupungille. Takaisin kotiin tulin posket punaisena ja hiki otsalla.
Running
into my old French teacher didn’t go as expected. There were quite few problems
in the air. Ten minutes after this encounter I had nice conversation in my head how it
should have gone in French but right at the same second as my old teacher
walked towards me around the corner I had hard time even saying “Bonjourrrr”.
How embarrassing!
This lovely
teacher taught me last February. After I decided that I am not gonna continue
with her I spoke enthusiastically how I am gonna keep studying at home, repeat
basic French and then continue with course after I get everything memorized. Well
afterwards it’s easy to say. It didn’t go as I preached. I did study at home
after the course but when sun started to shine in April I did forget studying
and concentrated being outside with my friends who were by the way happy to
speak English with me. Goodbye motivation. The further the summer went the harder
it was to go back to class.
But how did
my sudden meeting finally go? There was lots of stuttering in the air, which suddenly
turned into a long silence. After teacher looking me like I was really a maniac
I got couple sentences out of my mouth in English. I think my brain has shrunk
while being a housewife. If I won’t be able to speak French even trying really
hard I am not able to speak any languages at all. My brain is trying to work
but it just too much for it. That’s frustrating. Well finally when I got out
from that weird situation and continued my walking back home I made quite a few
nice French sentences in my mind during the walk.
When I got
back home I went straight to my computer and signed in for French course in
Finland. I have good three months to repeat those basic French verbs and maybe
after that I am ready to continue my studying here in Swiss. Before that I just
have to smile a lot.
Here is the
picture of the outfit I wore today. Here I am cool and relaxed but when I came
back I was all red and sweaty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti