torstai 20. joulukuuta 2012

Where Is My Inner Bree?




Olettekin ehkä saattaneet huomata, että olen hukannut sisäisen Bree Van de Kampini. Juuri kun sitä eniten kaipaisin. Olen tainut jättää sen Sveitsiin tai sitten se vain hukkui syksyn kiireiden mukana.

Minun Breeni tarkoittaa emäntää, kodin hengetärtä, jonka pöytähopeat kiiltävät ja koti on tulvillaan pullantuoksua. Suklaamuffineihin Bree lisää salaista maustetta (erikoissuklaata, appelssiinia tms.) ja reseptiä testataan niin kauan, kunnes maku on saatu kohdalleen. Yksityiskohdat ratkaisevat ja syke nousee, jos asiat eivät mene toivotun mukaisesti.

Bree pääsee eniten valoilleen minussa juuri juhlien ja juhlapyhien aikaan, sillä pidän juhlien järjestelystä, valmistelusta ja ystävieni hemmottelusta.  Ystäviltäni olen myös tuon lempinimen joskus saanut, juhlien emännöinin myötä.

Vaikka joulu perheessämme valmistuu yhdessä tehden, olen perinteisesti valmistanut pipareita, jälkiruokia ja suunnitellut ruokia hyvissä ajoin. Tänä vuonna on toisin. Sain kuin sainkin tänään asunnon siivottua ja kutimetkin ovat olleet sylissä koko illan, mutta missä ovat perinteiset puolukkajäädykkeet, siirappipiparit ja kaardemummantuoksuinen Essu?

Ehkäpä Bree löytyy, kun huomenna matkaamme maalle joulun viettoon. Viimeistään odotan Breen palaavan tammikuussa, kun palaan takaisin kotirouvan arkeen, Sveitsiin. Sitä ennen otan kaiken irti siitä, ettei kaiken tarvitse olla aivan prikulleen.

Silitysrauta, liesi ja mattopiiska. Tämän päivän työvälineet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe